Raivostuttava ruutuaika
Mediassakin keskustellaan yhä enemmän erityisesti lasten ja nuorten ruutuajasta. Yhtä hyvin keskusteluun pitäisi ottaa työikäisten ja ikäihmisten ruutuaika. Tämä on yksi lempiaiheistani, siinä mielessä, että pauhaan aiheesta erittäin mielelläni tilaisuuden tullen. Ruutuaikaa on meillä kaikilla nykyään liikaa. Mitä väliä sillä on?
Tunnistan hetken kaksinaismoralismin, kirjoitan tätä tekstiä läppärille, jotta sinä voit lukea tätä jonain päivänä joltain ruudulta, isommalta tai pienemmältä. Tässä kiteytyykin yksi omista pohdinnoistani mm. yritykseni markkinointiin. Paljonko haluan olla somessa esillä, jos samalla ymmärrän aivoterveyden asiantuntijana, että somen ja muutakin ruutujen käyttöä meidän kaikkien pitäisi vähentää?
THL julkaisi viime aikoina ruutuaika ja älypuhelin suositukset lapsille ja nuorille. Alle 2-vuotiaille ei suositella ruutuaikaa lainkaan. Älypuhelinta suositellaan 13 ikävuodesta eteenpäin. Väitänpä, että tämä suositus ohitetaan monessa perheessä, koska saavutetuista eduista ei kukaan meistä halua luopua. Alakouluikäisten lasten vanhempana tiedän hyvin, mistä puhutaan. Eikä meilläkään ilman älylaitteita tai ruutuja eletä. Mutta ruutuaikaa meillä rajataan ja säädellään ja ainakin nuoremman kohdalla pyritään siihen, että viikossa olisi vähintään yksi kokonaan ruuduton päivä. Miksi näin? Koska lapsilla tai nuorilla ei ole vielä aivoissa mekanismeja eikä järjestelmiä, joilla he pystyisivät itse ruutuaikaansa rajaamaan. Se on vanhempien ja aikuisten tehtävä. Raa’asti rajata ja sanoa ei enää. Teemaan sopii tehokkaasti myös esimerkin näyttäminen. Ei ole kovin tehokasta huudella lapselle sohvalta makuuasennosta kännykkä kädessä, että lähdepäs ulos kavereiden kanssa touhuamaan. Uskallan väittää, että sanoma menee paremmin perille, jos sinne ulos lähdetään vaikka yhdessä.
Jos ei oteta huomioon sisältöä, jota lapset ja nuoret ruuduiltansa kuluttavat ja näkevät, niin
ongelmia sisältyy itse ruudun katselemiseen. Silmät katsovat silloin lähelle, jolloin silmien
lihakset ovat töissä. Kun ulkoilmassa vietetty aika on melko vähäistä, silmiä liikuttavat lihakset eivät rentoudu välttämättä ollenkaan. Mikään lihas ei voi olla koko valveilla olo aikaa töissä. Tästä on seurauksena se, että likinäköisyys lisääntyy maailmassa merkittävää vauhtia. Yksilötasolla tämä tarkoittaa, että silmä voi alkaa konkreettisesti muuttaa muotoaan. Silmämuna on pyöreä, mutta kun lihakset ovat jatkuvasti töissä eli katsovat paljon lähelle, silmämunan muoto alkaa muuttua soikeammaksi, ikäänkuin pitkulaisemmaksi. Tutkimustenkin mukaan tehokkain tapa ehkäistä tai palauttaa tätä silmän muodonmuutosta on viettää aikaa ulkona ja katsella kauas horisonttiin päivittäin.
Erityisesti kännyköillä ja tableteilla silmät tottuvat liikkumaan pienellä alueella sivuttain tai ylös alas. Osa näkökentästä, erityisesti ääreisosat, jäävät käyttämättä. Silmät on suunniteltu
liikkumaan joka suuntaan laajasti. Silmien yksi tehtävä on välittää aivoille tietoa ympäristöstä, jossa toimimme ja liikumme. Jos tämä informaatio jää kapeaksi, aivot eivät tunne oloaan turvalliseksi ja alkavat varmuuden vuoksi rajoittaa toimintaamme. Esimerkiksi käveleminen uudessa paikassa voi tuntua jännittävältä tai yllättävät asiat ahdistavilta. Huimausta voi esiintyä. Usein ruuduilta katsotaan videoita tai pelejä, joissa on liikettä, värejä ja valoja. Tämä kiihdyttää useimpia meistä ja voi lisätä levottomuutta. Pienemmillä lapsilla vaikutukset korostuvat. Joku aika sitten ruokakaupassa katselin pientä perhettä, jonka noin 2-vuotias lapsi istui ostoskärryn istuimessa kännykkä kädessä katsellen lasten ohjelmaa. Hän ei todennäköisesti edes huomannut olevansa kaupassa vanhempiensa kanssa. Ymmärrän ja tiedän, että he ovat voineet tulla kauppaan vaikka äärimmäisen kuormittavasta tilanteesta tai itkupotkuraivareiden keskeltä ja siinä tilanteessa heille paras ratkaisu on ollut iskeä lasten ohjelmat päälle. Mutta silti.
Lasten ja nuorten lisääntynyt ruutuaika lisää lyhytjänteisyyttä. Se liittyy välittäjäaineeseen
nimeltä dopamiini. Dopamiini ansaitsee kokonaan oman blogitekstin, mutta sanotaan tässä yhteydessä vaikka se, että jatkuva dopamiinim saanti nopeista ärsykkeistä, väreistä, kuvista ja videoista tekee lapsista, nuorista ja meistä vanhemmistakin ihmisistä lyhytjänteisempiä, emme jaksa pitkäjänteisesti työskennellä tavoitteita tai päämäärää kohti.
Rajatkaa ruutuaikaa, kaikenikäisiltä. Teette terveysteon.
Pohdiskelee Saara
Lähteitä aiheesta:
Digital Screen Time and Myopia: A Systematic Review and Dose-Response Meta-Analysis
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/39982728/
Screen time duration and timing: effects on obesity, physical activity, dry eyes, and learning
ability in elementary school children https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33639912/
Digital Screen Time and MyopiaA Systematic Review and Dose-Response Meta-Analysis
https://jamanetwork.com/journals/jamanetworkopen/fullarticle/2830598
