Ihminen on valo-olento

Ensiksikin en voi ottaa mitään kunniaa tämä kertaisesta otsikosta. Se on taitavan ja viisaan kollegan Ulla Ollikkalan tokaisu keskustelussamme koulutuksen jälkimainingeissa. Se on oikein hyvä ja kuvaava luonnehdinta ihmis-olennosta ja yritän selventää teille nyt miksi.

Ihmisellä on biologisesti sisäänrakennettuja mekanismeja, jotka ovat ohjaavat ihmisen sisäistä ja ulkoista toimintaa. Itse ajattelen, että nämä mekanismit, jotka ovat ihmisen normaalin toiminnan ja säätelyn takana, ovat pohjana terveydelle ja hyvinvoinnille. Niille olisi hyvä antaa mahdollisuus toimia, kuten on suunniteltu. 

Yksi vahvimpia biologisesti sisäänrakennettuja ihmistä ohjaavia tekijöitä on valo. Yksinkertaistettuna aamulla ja päivällä ihminen tarvitsee ulkoilmaa ja valoa, iltaa kohti valon määrän olisi hyvä vähentyä ja yöllä valoa ei tarvita lainkaan. 

Ihmisessä on sisäänrakennettu pääkello, suprakiasmaattinen tumake, SCN (engl. suprachiasmatic nucleus). Se sijaitsee aivojen takaosassa hypotalamuksessa näköhermojen risteyskohdan yläpuolella. Tämä tumake säätelee ihmisen sirkadiaanista rytmiä (engl. circadian rhythm) ja tumakkeen toimintaa säätelee voimakkaimmin silmien kautta tuleva valo. Sirkadiaaninen rytmi säätelee paitsi vuorokausirytmiä niin hormoneja, kehon toimintoja ja lämpötilaa, energiatasoja sekä näläntunnetta. Vuorokauden 24 tuntia jakaantuu noin 90 minuutin jaksoihin ja nämä jaksot vaikuttavat mm. vireystilaan ja aktiivisuuteen.
Todettakoon tässä, että tämä aihe tarvitsisi ihan oman blogin. Huomaan tässä koko ajan lipsuvani kirjoittamaan enemmän tästä ja sitten poistavani ja muokkaavani tekstiä, etten eksy liian kauas valosta.

Aamulla herätessä, kun silmät aukeavat ja saavat valoa, erittyy kortisoli-hormonia. Se saa ihmisen hereille. Tämä hetki laittaa sisäisen ajastimen päälle niin, että aivot alkavat laskeutua kohti unta 10-13 tunnin päästä. Yksi tärkeimmistä illan hormoneista on melatoniini.
Optimaalisessa tilanteessa näkisimme aamulla auringon nousun ja illalla auringon laskun ulkona, ilman ikkunalasia välissä. Näissä hetkissä on juuri oikeat valon sävyt, jotka viestittävät aivoille, mikä aika vuorokaudesta on. Koiratalouksissa kannattaa siis kiistellä kuka saa hoitaa aamulenkin, sillä hänellä on todennäköisesti selkeämpi sisäinen kello koko päivän ajan. Ulkoiluhetki päivällä buustaa aivojen hereillä oloa ja vahvistaa uni-valverytmiä. Ulkona silmät pääsevät myös katsomaan kauemmas kun sisätiloissa. Kauas katsoessa silmien lihakset rentoutuvat. 

Ihmisen silmät on suunniteltu mukautumaan erilaisiin valonmääriin. Pupillien koko muuttuu valon määrän mukaan, aivan kuten kameran linssissä. Silmien verkkokalvolla on kahdenlaisia soluja, tappi -ja sauvasoluja. Näistä tappisolut ovat sopeutuneet näkemään hyvässä valossa tarkasti sekä erottelemaan värejä ja sauvasolut taas ovat erikoistuneet hämäränäköön sekä havaitsemaan muutoksia valonmäärässä. Ihmisen silmät siis sopeutuvat erilaisiin valo-olosuhteisiin luonnostaan. Kannattaakin harkita, kuinka paljon esim. aurinkolaseille todella on tarvetta. 

Tätä kirjoittaessa talvi on taittumassa kevääseen ja Suomessa se tarkoittaa päivän valoisan ajan selvää pidentymistä. Talvellakin kannattaa kuitenkin muistaa, että ainakin täällä Pirkanmaalla, kuten suurimmassa osassa Suomea, aurinko nousee joka päivä, joka tarkoittaa päivänvaloa. Jokaiseen vuoden aikaan on aurinkoisempia ja pilvisempiä päiviä ja ulkona on aina enemmän valoa kun sisätiloissa keinovaloissa Useimmilla ihmisillä on päivän aikana mahdollisuus edes pieneen happihyppelyyn kesken työpäivän. Suosittelen lämpimästi ulkona käymistä päiväaikaan erityisesti, jos koet kärsiväsi syksyn ja talven aikana ”kaamosmasennuksesta” liittyen vähentyneeseen päivänvaloon. Saat sillä oikeastaan pelkästään hyviä terveysvaikutuksia. 

Iltaa kohti valon määrää kotona olisi hyvä vähentää, erityisesti kirkkaita kattovaloja. Niiden sijaan voi käyttää vaikka jalka -tai pöytälamppuja, jolloin valo ei tule voimakkaasti pään yläpuolelta. Nämä keinot auttavat aivoja ja hermostoa laskeutumaan kohti unta ja laskemaan vireystilaa.
Kaikki me olemme päivän mittaan tekemisissä erilaisten ruutujen kanssa. Iltaisin voi olla hyvä idea käyttää ns. sinivalo-laseja (engl. Blue blocker glassess). Tai sitten vaan yksinkertaisesti välttää ruutuja, erityisesti kännykkää ja tabletteja hyvissä ajoin ennen aiottua nukkumaanmenoa.

Valolla on erilaisia aallonpituuksia, joilla on erilaisia vaikutuksia ihmiselle. Valoärsyke voi tulla silmien tai kehon eli ihon kautta. Valon eri aaltopituudet läpäisevät kudoksia eri syvyyksiin. Esimerkiksi lyhyet aaltopituudet eli sinisemmät valon sävyt läpäisevät kudosta pienemmän matkan eli oikeastaan vain ihon, kun taas pidemmät aallonpituudet (esim. punaiset ja infrapunapituudet) voivat kulkea kudoksessa syvemmälle jopa luuhun asti. 

Ihminen on valo-olento. Pidä huolta, että olet ulkona ja saat päivänvaloa päivittäin. Pilvisenäkin päivänä ulkona on enemmän terveyttä edistävää valoa kuin sisätiloissa keinovalossa. Vähennä rohkeasti ruuduilta ja yläpuolelta tulevaa valoa iltaisin. Yöllä ihminen ei tarvitse valoa lainkaan.
Nämä ovat tekoja terveytesi hyväksi. 

Terveisin Saara