Hei, täällä kirjoittaa Saara!

Tämähän on sitten tosi vaikea kirjoittaa, kertoa kuka täällä bloggailee. Tehdä jonkinlainen esittely itsestä, iik. Siinä heti ensimmäinen tunnustus, ajoittaisesti pahakin huijarisyndrooma.  

Blogia kirjoittaa siis Saara Uusitalo, äiti, yrittäjä, vaimo, fysioterapeutti, sensovalmentaja, tytär, ystävä. Ajattelin kiertää tätä esittelytekstin kirjoitusta niin, että kysyn parilta eri ihmisiltä elämässäni, kuinka hän minut esittelisi tai minua kuvailisi kolmannelle osapuolelle. Tämä tuli mieleen, kun kerran valittelin jotain järjestelykaaosta yhdelle tutulle, joka tokaisi, että hän on aina luullut, että olen tosi järjestelmällinen ja jämpti, jolta ei tavarat ole hukassa tai unohdu. Jep, little did she know… Luetaan seuraavaksi, miten ne muut minua kuvailivat. 

”Sä olet päämäärätietoinen, avoin ja sua on helppo lähestyä. Oot ymmärtäväinen ja tosi ammattitaitoinen, ja susta huokuu halu kehittyä ja kehittää asioita! Sun kanssa on helppo jutella kaikesta, ja tiedän, että jos kaipaisin mielipidettä johonkin asiaan, niin sinulta sellaisen kyllä saisin, ilman kiertelyitä ja kaarteluita. Plus oot ihan superhauskaa ja hyvää seuraa. ”

”Saara on rauhallinen, iloinen ja tasapainoinen persoona. Hän ei turhia haihattele. Saara on perhekeskeinen ja pitää huolta lähipiiristään. Saara on työorientoitunut ja viihtyy työssään. Hän on myös erittäin lojaali ystävänä. Hänen seurassaan on helppo olla kenen tahansa. ”

Toisen polven yrittäjänä ja yrittäjäperheessä kasvaneena koen, että yrittäjyys on minulle ainoa oikea tapa ansaita elantoni. Toisaalta olen kolmesta lapsesta ainoa yrittäjä… Vaikka vanhempani ovat molemmat myös fysioterapeutteja, tietotaito ei periydy tai siirry suoraan jälkeläisille. Työkalut ja opit on jokaisen hankittava itse. Ajattelutapa ja kokonaisuuden hahmottaminen ihmisen toiminnassa on kyllä varmaankin periytyvä ominaisuus.
Minulla on hyvä itsetuntemus ja olen hyvin realistinen ajatuksissani. Minun on helppo olla erilaisten ihmisten kanssa, mutta kaipaan tasaisin väliajoin sitä, että saan purkaa tuntoja ja ajatuksia ystävälle ilman mitään suodattimia. Kannan huolta lapsista ja muista läheisistä sekä toisaalta uskon, että jokainen aikuinen on vastuussa omista asioistaan, valinnoistaan, hyvinvoinnistaan ja kaikilla on oikeus oman näköiseen elämään.
Olen ajoittain tosi huono hoitamaan asioita ja osa pieneltä vaikuttavista asioista voi roikkua tekemättöminä yllättävän pitkään. Toisaalta tykkään tehdä ja touhuta, se on myös minun hermostoni tapa nollata ja palautua. Perheemme elää kohtuullisen reipasta ja monelle muullekin tuttua lapsiperhearkea eli päivät ovat töiden, koulun, lasten harrastusten ja aikuisten menojen yhdistelyä ja aikataulujen säätämistä. 

Itseäni ei ikinä ärsytä tai harmita lähteä töihin, koska mulla on ihana työ! Toki jos lapset sairastaa tms, on konkreettinen lähteminen hetkittäin hankalan tuntuista, mutta itse työtehtävät tai yrittäjyys eivät ole rasite. Työn puitteissa jatkuva oppiminen on mahtavaa ja haluaisinkin heti omaksua kaikki asiat suoraan käytäntöön. Onneksi töitä on riittänyt niin, että pääsen tekemään käytännön sovelluksia melko pian. Teen sopivasti sekaisin vastaanottotyötä ja ratsastajien istuntavalmennuksia, joten työviikot ovat vaihtelevia. Jatkossa toivottavasti lisääntyvät vielä yritys -ja työelämävalmennukset, niin työnkuva alkaa olla jo melko monipuolinen. 

Viime kuukaudet ovat olleet elämäni raskainta aikaa läheisten isojen vastoinkäymisten ja muiden muutosten vuoksi. Samalla olen todennut, että isotkin asiat selviävät samalla lailla kuin muutkin (asia kerrallaan) sekä osa asioista elämässä tuntuu pysyvän ennallaan, joka on mainio asia. Ydinperheen vakaudella ja rakkaudella, hyvillä yöunilla ja latautumishetkillä jaksaa aika kauan, vaikka olisikin hiukan isompia kiviä välillä tiellä. Ja kahvilla. Sitä juon päivässä paljon, usein liikaakin. Mutta en kovin myöhään, koska kunnioitan yöuniani. 

Toiveeni seuraaville kuukausille on, että asiat vakiintuvat ja löytävät oman sujuvan tapansa toimia. Toivon ehtiväni enemmän luontoon ja liikkumaan ja hevosen selkään. Toivon, että yrityksessäni mahdolliset uudet ihmiset löytävät paikkansa sekä kokevat työniloa ja oivalluksia meillä ammattiaan harjoittaessaan. Toivottavasti töitä riittää meille kaikille. Lapseni saavat edelleen harrastaa ilolla omia harrastuksiaan ja mieheni jaksaa olla apuna, tukena sekä raivostuttavan rajaavana toimijana, etten täytä työkalenteriani liian optimistisesti. Toivon, että näen ystäviäni vähän enemmän, tai ennen kevättä 2037 kuten eräs heistä epäili, kun yritimme sopia kalenteriin edes jotain. Puhelinkeskusteluissakin olen aika lahjakas, se on isältä perittyä. Toivon terveyttä, valoa ja rakkautta meille kaikille, myös Sinulle! 

Terveisin Saara

PS: Tämä teksti syntyi aika helposti sitten kuitenkin. En tiedä sitten, tulisiko jonain toisena päivänä kovin erilainen teksti…